HESEKIELIN TEMPPELINÄKY – NÄKY JEESUKSESTA

Hesekielin temppeli – näky Jeesuksesta

Raamatun kirjojen pisin yhtäjaksoinen näky on kuvaus temppelistä ympäristöineen. Näky käsittää peräti kahdeksan lukua (Hes. 40-48) ja on herättänyt raamatuntutkijoissa/tulkitsijoissa monenlaisia mielipiteitä.

Uudessa Jerusalemissa ei kuitenkaan ole temppeliä ”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli” (Ilm. 21:22). Eikä Hesekielin temppeli ole kuitenkaan v. 516 eKr. vihitty ”toinen temppeli”.

Niinpä kiliastikot ovat sijoittaneet temppelin tuhatvuotiseen valtakuntaan. Vaikka Kristuksen uhri Golgatalla on lopettanut temppeliuhrit (Hebr. 10-18) eikä Jumalan valtakunnan perillisiä ole ainoastaan israelilaiset vaan kaikki seurakunnan uskovat jäsenet. Ei ole enää vanhan liiton aikuista erotusta lihallisen Israelin ja muiden välillä (Gal. 3:28). Scofieldin selitysraamattu näkee temppelin kirjaimellisesti tuhatvuotisen valtakunnan aikana toteutuvana.

Luther: ”Tätä Hesekielin temppelirakennusta ei ole käsitettävä ulkonaiseksi … uutisrakennukseksi, vaan niin kuin kirjan alussa olevat kerubivaunut, tämä sen lopussa oleva rakennuskaan ei ole muuta kuin Kristuksen valtakunta, pyhä kirkko eli kristikunta täällä maan päällä aina viimeiseen päivään asti” Luther ymmärsi, ettei Raamattu voi kääntyä itsensä vastaan ja sallia vanhan temppeliuhrauspalvelusten palaamista käytäntöön, koska Jeesuksen uhrikuolema ainutkertaisella uhrina riittää (Saarnivaara, 517).

Hesekielin temppelinäyssä ei missään kohdin viitata Herran ehtoolliseen, vaan pikemminkin tarkoin määriteltyyn uhrijärjestelmään, joka poikkeaa täysin Mooseksen antamasta. Ylipappia ei ole, eikä aaronilaista järjestelmää, vain Saadokin jälkeläiset pääsevät pyhäkköön.

Temppelin kuvauksissa kiinnittyy huomio ”ruhtinaaseen”, jolla vaikuttaa olevan korkeampi asema temppelissä kuin kenelläkään toisella. Ruhtinaalla on poikia, joten monet näkevät mahdottomana hänen tulkitsemistaan Kristukseksi (Hes. 36:16)(IRT, 5676).

Juutalaiset raamatunselittäjät ovat tulkinneet ruhtinaan messias-kuninkaaksi ja temppelin kerran konkreettisesti rakennettavaksi Jerusalemiin (Santala, 205).

Mikä tarkoitus Hesekielin laajalla ja seikkaperäisellä näyllä sitten on, jos siinä kuvattua temppeliä ei ole koskaan rakennettu eikä tulla rakentamaan?

Jeesus puhui itsestään temppelinä :”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä’. Niin juutalaiset sanoivat: ‘Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?: Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä” (Joh. 2:19-20).

Hesekielin temppelinäky on siis ymmärrettävä symboliseksi kuvaksi Jeesuksesta. Mutta millä tavoin?

Hesekielin näyn kaksi ensimmäistä lukua kertoo siitä, kuinka enkeli mittasi temppelirakennusta yhdessä profeetan kanssa. Pikkutarkasti mainitaan jokainen mitattu kyynärä – Hesekielin näky vaikuttaa jopa rakennuspiirustukselta kuvauksissaan. Sen eri piirteitä on saatettu osittain käyttää Serubbaabelin ja Herodeksen temppeleissä (IRT. 5675).

Mitattaessa Hesekielin temppeliä tarkoin enkelin ja Hesekielin mitoilla, kirjaten ylös kuljettu mittausreitti ja lisäten yhteen jokainen kyynärmitta saadaan tulokseksi 3800 kyynärää. Tämä on varsinaisen temppelin mittayksikköjen määrä ja erillinen alttari omine vihkimysmenoineen ja ymmärrettävä toisena asiakokonaisuutena.

On huomattava ensiksi enkelin käyttämä mitta ”mittaruoka, kuusikyynäräinen, kyynärään luettuna kyynärä ja kämmenleveys” Mittaruoko on siis yhteensä seitsemän kyynärää pitkä, koska kyynärään sisältyy kaksi vaaksaa ja vaaksaan kolme kämmenleveyttä. Yksi kyynärä on siis kuusi kämmenleveyttä. Ja enkelin kuusikyynäräinen mitta. Luettuna kuhunkin kyynärään yksi kämmenleveys lisää tekee siitä normaalia (hepr. ruokomitta-kuusi kyynärää) ruokomittaa suuremman, seitsemän kyynäräinen. Tämä on tärkeä huomio päätyäksemme oikeaan tulokseen. Enkeli mittaa myös eräässä kohden samaa aluetta uudestaan.

Juutalaisen ajanlaskun mukaan maailma on luotu lähes kuusituhatta vuotta sitten, vuonna 1997 juutalainen ajanlasku eli vuotta 5758 jälkeen maailman luomisen. Saman ajanlaskutavan mukaan Jeesus on syntynyt 3760 jml. (jälkeen maailman luomisen). Mikäli tulkitsimme Hesekielin temppelin 3800 vuosiksi (Messias-temppelin, eli Jeesuksen) ”rakentumiseksi” maailman luomisesta alkaen päätyisimme vuoteen 33/34 jkr. Tuona vuonna Saulus Tarsolainen kääntyi kristityksi kohdatessaan ylösnousseen Jeesuksen Damaskon tiellä.

Paavali oli viimeisimpänä kutsuttu apostoli ‘’seurakunnan pylväs”. Ikään kuin Messias-temppeli olisi tullut valmiiksi pakanain apostolin Paavalin kutsumuksen myötä. Ja tuohon vuoteen olisi Hesekielin näky vuosiksi tulkittaessa juuri 3800 vuotta luomisesta. Hengellisesti jokainen kristitty on osa tuota temppeliä, Kristuksen seurakuntaruumista.

Jeesuksen syntymän 3760 jml. ja Paavalin kääntymisen vuonna 3800 jml. väliin jää 40 vuotta – Jesajan kuvaaman kärsivän palvelijan. Messiaan Jeesuksen aika aina Paavalin kutsumukseen saakka. Luku 40 on Raamatun ilmoituksessa synninseurauksiin liittyvä tai synnin vastustamiseen esimerkiksi Jeesus paastosi ennen kiusausta 40 päivää ja yötä. Hesekiel kantoi Juudan heimon syntejä 40 päivää (Hes. 4:6).

Kantoiko Jeesus syntejämme 40 vuotta? Osa tästä messiaanisesta ajasta oli Jeesuksen elämää lihassa, osa läsnäoloa opetuslasten kanssa Paavalin uskoon tulemiseen saakka (ylösnousseen Jeesuksen ilmestymiset opetuslapsille).

40-lukuun liittyvästä symboliikasta vielä sattuva esimerkki. Israelin valtion täytti 40 vuotta v 1988, Juutalaisen ajanlaskun mukaan vuosiluku oli 5748 ja jos tästä vähennetään Hesekielin temppelin ilmoittama 3800, niin tulokseksi saadaan 1948 – Israelin valtion perustamisvuosi. Tämä muistuttaa meitä Jumalan tarkoista suunnitelmista valitun kansansa kohdalla.

Merkittävää on myös havaita, että ”oikein” tutkittaessa Hesekielin temppelinäky ja Danielin vuosiviikkonäkyä päästään samaan vuoteen 33/34 jKr. Vaikka kaksi profeettaa kertovat Messiaasta Jeesuksesta Israelin pelastajana. Häntä ei otettu vastaan.

Tutkiessamme edelleen Hesekielin näkyä tästä messias-temppeli näkökulmasta löydämme lisää todisteita.

Ruhtinas saa tehtäväkseen uhritoimituksen suorittamisen : ”Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, on teillä pääsiäinen. Se on seitsenpäiväinen juhla. Syötäköön silloin happamatonta leipää. Siinä päivänä uhratkoon ruhtinas omasta puolestansa ja maan kaiken kansan puolesta mullikan syntiuhriksi” (Hes. 45:21-22).

Jeesus ristiinnaulittiin nisankuun (ensimmäinen kuukausi juutalaisessa uskonnollisessa kalenterissa) 13. päivänä vuonna 30 jKr. Hän on tuo syntiuhrimullikka, meidän edestämme annettu. Ruhtinas uhrasi itsensäkin edestä, Jeesus oli synnitön mutta ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tunsimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2. Kor. 5:21).

Juutalaiset raamatunselittäjät pitävät ruhtinasta Messiaana – eikö kukaan ole kertonut heille kuinka päivämäärän tarkkuudella Jeesus Messias on jo suorittanut kertakaikkisen uhrin Israelin edestä ? Hesekielin näyn kanssa samoihin vuosiin päätyvä Danielin vuosiviikkoprofetiakin todistaa : ‘’synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan” (Dan. 9:24).

Hesekielin näyn ruhtinaasta Herra sanoo. ”Jos ruhtinas (Jeesus) antaa jollekin pojistansa (-opetuslapset, apostolit) lahjan, on se tämän perintöosa” (Hes. 45:16). Jeesus antoikin Pietarille lahjan hallita Taivaan valtakunnan avaimia ja olla seurakunnalle ”kalliona”. Paavali sai lahjakseen taidot tavoittaa pakanat tehden heidät ”ruhtinaan” omiksi. Nämä ”ruhtinaan pojille” (Jeesuksen opetuslapsille) annetut lahjat ovat pysyvät heidän perintöosanaan Hesekielin mukaan.

Ruhtinaan palvelijoiden (meidän tavallisten uskovien) saamat lahjat pysyvät meillä ainoastaan Herran tulemukseen saakka: ”Mutta jos hän antaa lahjan perintöosastaan jollekin palvelijoistansa (uskoville). olkoon se tämän omana vapautusvuoteen (Jeesuksen tulemukseen) saakka, mutta sitten tulkoon takaisin ruhtinaalle (Jeesukselle). Nämä lahjat ovat Pyhän Hengen antamia armolahjoja. Kristitty voi saada jonkin tai jotakin armolahjoja, mutta ne lakkaavat olemasta omaisuuttamme Herran tullessa. Iankaikkisuudessa ei tarvita armolahjoja ja toisaalta jo tuomiopäivänä kaikki ovat armolahjattomia silkan armon edessä. Uskovalle ei lueta tuomiota Jeesuksen sovitustyön johdosta.

Elämän veden virrasta Hesekiel puhuu samoin kuin Johannes Ilmestyskirjassa virran varrella ‘‘kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakaistu lehdet eivät lopu hedelmät: joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät. sillä niitten lehdet parantavaiset (Hes. 47:12).

Ilmestyskirja : ”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta (Hesekielin temppeli symbolisena merkityksenä. Ilm. 21:22 mainitsee Kaikkivaltiaan ja Karitsan uuden Jerusalemin temppelinä). Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi” (Ilm. 22:1-2).

Hesekielin ja ilmestyskirjan kuvaukset vakuuttavat myös siitä, että on kysymys iankaikkisuudesta, eikä kiliastisesta ”ohimenevästä” tuhatvuotisesta valtakunnasta.

(LÄHDETEOSLUETTELO, JOIHIN SULKEISSA VIITATAAN LÖYTYY

”TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA” SIVULTA)